UNIIKIT

Ahdistaa
varjot kehossa
ulkokuori joka kuvottaa - 
Aina vääränlainen

Surettaa 
sekaiho ja pyöreät posket
Liian kova nauru ja herkkäitkuisuus - 
Aina vääränlainen 

Hävettää 
ohi suun sivalletut lauseet 
hikarpalot otsalla jännittämisestä - 
Aina vääränlainen

Oksettaa 
lierot ja ilkeät ihmiset
arvostelevat katseet ja pahat aikeet - 
Oikeasti omanlainen

Oikeasti hyvä näin

ITSEMURHAAJA

Kalvaa toivoa kehostasi
kirvelee suolaa silmiisi
muistaa katkeruutta ilolla -
Sinä olet kuten kauneus

Puhutut sanat kuulostavat tahdonvoimalta
vieraalta liian koreasti lausuttuna
mutta mitä kieltä kateus puhuu -
Sinä olet kuten rumuus

Minä vapautan murhaajan itsestäni
puukotan tunteitani tikarilla valtimovereen saakka
murhaan surua iholtani odottaen,
että tuletko vielä lähemmäksi, liian lähelle -
Sinä olet kuten turhuus 

Sinisyys painaa silmäluomia kiinni
kytee unta pintansa alla
neuloo painajaiset takaraivolle -
Sinä olet kuten yö

Enkä minä ole mitään ilman sinua

ELÄMÄMME VELAT

Sävel soi uupumatta
Minä seison sillankaiteella
Nojaan ja pian unohdan
Elämä lipuu ohitse, enkä kavahda

Hahmoista voi muodostaa auran
Ne lentelevät surutta yli taivaan
Kadehdin vähän, mutten naura
Jokainen valitkoon kuten tahtoo

Liplattavat laineet totuuttaan laulaa  
Lautta purjehtii ohitse matkalaukkuineen
Rannalle jää moni surutta itseään halaten
Viinipullot tyhjinä; odotettavissa pullopostia

Laiturilla moni suruaan humalassa itkee
Petti, jätti, unohti, muttei perään huhuile
Kuka kantaa vastuun näistä onnettomista
Kun kapea on tie ja kädet ulottumattomissa

Mutta entä jos elämä veisikin keskelle ihmettä
Valon arka kajastus saapuisi keskelle sinuutta
Pelkäisitkö enää, olisitko onneton -
Jos elämä maksaisi sinulle velkansa korkojen kera? 

EIKÄ SIINÄ VIELÄ KAIKKI

Keräät ruhosi pois
raahaat mukanasi viimeisiä rippeitä
ei itketä, eikä naurata

Avaat television
ostoskanava tarjoaa taas
selluliittivoiteita, parannusta elämääsi 
 
Mutta ei sitä mitä eniten toivoisit -
lapsenmieltä ja erovaarattomia parisuhteita
lapsellisia haaveita prinsessoista ja prinsseistä

Eikä siinä vielä kaikki -
kun maksat tarpeeksi
saat kaupan päälle laihdutusvyön

Ja pyykkilautavatsan!

SILPUTTUA INHOA

Loistava yksinäisyys

Omat mietteet, oma rauha

Ei inhotusta tietyistä muistoista

Ja maisemat ikkunasta

kertovat omaa tarinaansa

miehen kyllästynyttä katsetta palavaan tupakkaan -

johdattavat hymähdystä ja onnettomuutta ikkunani kautta

mutta ei vihaa, ei voimatonta väkivaltaa, rakkauttakaan

jotain omaa kuitenkin, ensimmäistä kertaa

Ja minä elän

Tässä itseni kanssa

Eikä tarvitse enää miettiä -

Että mihin helvettiin minä tämän inhoni silppuan

VÄKIVALTA

Haalistunut raato sängyssään vaikeroi

Mielen viisaus mustana kuin valtimoveri

Hermosärky ohjaa polkua takaisin helvettiin

Siellä saa olla kuten on, ihmisraakki, mätänevä ruumis -

Itselleen niin kivuliaan arvoton

Vuodet kajahtelevat valokuvina pitkin kuluneita aivoja

Olentoja onnettomia, ihminen itsessään eniten väärin

Hetkiä, joissa hymy pakenee maanrakoon kera matojen

Huutoja, jotka halvaannuttivat viattoman viisikesäisen -

Älä nouse pintaan tai hukutan sinut uudestaan 

Ei muistikuvia ensimmäisistä onnen hetkistä

Lapsista leikkimässä kymmenen tikkua laudalla

Hotkaisemassa kokonaista täytekakkua vanhemmilta salaa

Ja he miettivät mielissään, oliko sellaisia hetkiä olemassakaan -

Piilota mustelmat, tuoreet haavat ja punaiset arvet

Ja mitä silloin tapahtui, kun piti olla hissukseen

Vaihtaa itsensä yhtä näkymättömäksi kuin ilma

Kiivetä pitkin tyytymätöntä maanisdepressiivistä vuorta

Eikä siltikään mikään riittänyt -

Hae itsellesi ulkoa risu, minä opetan mitä oikea kipu on

Ja he kaikki elivät elämäänsä eteenpäin -

arvottomina itselleen

hukkuneena elämättömyyteen

piilotellen mustelmia, tuoreita haavoja ja punaisia arpia

vaellellen metsissä etsien oikeanlaista risua -

Opetellen, mitä oikea kipu on

KISSANPASKAA

Kun palaa tulessa

Jälki on rumaa

Kun jää hankeen makaamaan 

Jumala ei itkekään perään 

En kestä vääriä vastalauseita 

Ne pilaa maisemani kylläisyyden 

Nyt posti jää avaamattomana eteiseen

Onko jo aamu ja missä on auringonlasku

Paha maku suussa, kuin kissanpaskaa

Maistelen eilisen humalaisia riimejä

Tunnen häpeää, häpeää ja häpeää

Vaikka onhan minun päässäni tilaa 

Vaihdan puoleni ja vaatteeni

Sekavaa on elo kai siitä huolimatta 

Lumi on valkeaa ja kengät jätetään eteiseen -

Kuka näitä kliseitä viljelee? 

MAAILMANLOPPU

On tähdet, on avaruus 

On tyhjyys, on maailma 

On vaarat, on pysyvyys 

On kuopat, on kaikkeus 

Sinä seisot tantereella valmiina taistelemaan

Ajatukset valtaa tummanharmaan maailman 

Musiikki soi ja sanat jäävät kuivaan kurkkuun 

On niin helvetin helppoa ajaa suoraan suden suuhun 

On lauseet, on planeetat 

On keinot, on viisaus 

On väärä tie, on valinnanvapaus 

On seura, on avaruuden yksinäisyys 

Kuolema saattaa viimeistään matkaansa 

Ainoa perintö on hulluuden sanelema 

Viulu soi ja ryhmä tanssii villisti haudalla 

Ventovieras seuraa tätä farssia sivusta 

Mutta ihmisten jälkeen jää vain tähdet ja avaruus 

MIELENKIPEYS VAILLA SUOJAA

Epävakaa humala ui lävitseni 

Ajatukset harmaat lipuu ohitseni 

Seison sillalla ja vesi on tyyni 

Rauha vaeltaa läpi unohduksen 

Sataa tai ei 

Se turhuutta silti tukee 

Paistaa tai ei 

Se murhe auringon läpi lyö 

Aamuun on neljä vuotta aikaa 

Iltaan siitä neljännesvuosisata

Yö saavu ei koskaan tänne ryytymään

Keskipäivän ruuhkakin myöhästyy

Terävä itseviha ruoskii raivokkaasti 

Sanoja ei enää ole rohtuneilla huulilla 

Viheliään matkaan lähden tottuneesti 

Järki jääköön hiljaisuuteen kumisemaan

Kaikkea ei näe ihmisen läpi vaikka haluaisi 

Ohikulkijankin sisin voi olla rikki, hajoamassa 

Minä tunnen sen kalmanhajuisen maailman 

Se ottaa kyytiin kenet tahansa kysymättä lupaa 

Ja uhri on vailla suojaa

Vailla suojaa joka pelastaa 

Uhri on vailla suojaa

Vailla suojaa joka pelastaa 

Mutta kuolema ei enää elämän lailla pelota

SYYSIKÄVYYS

Ikävä sulaa ihoon kiinni 
kutittaen kyynelkanavia 
mielen ollessa palasina –

Enää vain mietin 
mitä on olla 
ja mitäpä jos ei olisikaan 

Lipuisi elämän ohitse 
vajoaisi pohjaan uudelleen 
silittäisi sairauksiaan ja itkisi katkerasti

Jättäisi saapumatta kotiin 
antaisi olla 
päästäisi vihdoin irti 

Mitäpä jos ei olisikaan —
ei minuuden painavaa taakkaa 
ei ääniä pään vierestä 

Leijailisi ilman mitään mikä upottaisi 
hengittäisi muttei olisi olemassa 
hymyilisi itsensä katoamaan 

Ja haihtuisi ilman lailla pois
vajoaisi pohjaan 
uudestaan ja uudestaan

Olisi ei mitään 
ei mitään mitä voisi koskettaa 
hukkuisi syksyyn kivuttomasti 

Vajoaisi pohjaan 
uudestaan ja uudestaan 
kunnes mikään ei enää satu

MINÄ RAKASTAN SINUA

Seistä talon katolla 
Pudota hetkessä toisaalle 
Siivota kiivaat sanat mielestänsä
Odottaa kuinka maailma aukeaa 

Riidellä lempeästi ja sopia
Suudella eteisessä rakkaintaan 
Sadatella sairauksia pakenemaan 
Palata takaisin elämään uutta rakentamaan 

Saapua paikalle hiukan hölmistyneenä 
Vaihtaa kasvojensa värit punaisesta normaaliin 
Odottaa viisautta ja aikaa selviytyä 
Suuttua ja paeta pahoja aikeitaan 

Antautua ja vapautua 
Olla viisaampi kuin ennen 
Kasvaa toiseen kiinni rakkauden vuoksi 
Kiinnittää perustukset huolettomasti 

Rakastaa ja vaipua koomaan 
Herätä ja muistaa kokonaisuus 
Sietää ja olla pelottomasti läsnä 
Antaa sateen kuivua ja lähteä 

Elämä on suuruudenhulluutta 
Pakenevia hiusrajoja ja ihmissuhteita 
Kipuilevia arpia ja arpeutumista 
Mutta samalla liian hienoa menetettäväksi 

Onneksi sinä olet minun 
Minussa ja minun vuokseni
Muurien rikkojana, vahvana 
Onneni, voimani ja tarkoitukseni 

Minä rakastan sinua 

HELSINKIIN

Asunto tyhjyyttä kaikuu

Asukas on pakkannut kaiken

Romu ensimmäinen, törky toinen

Vain tärkeimmät uudessa mukana

Sisko lähti Helsinkiin

Haaveet ja toiveet toteutui

Sisko lähti Helsinkiin

Toivoi, yritti ja onnistui

Kaksitoista tuntia automatkalla

Pysähdyksiä, kahvitaukoja ja ehkä jopa tupakkaa

Uusi maisema ja uusi polku jota keveästi kävellä

Uni saapuu, mutta on helpompaa nyt hengittää

Sisko lähti Helsinkiin

Keräsi rohkeutensa kohti tuntematonta

Sisko lähti Helsinkiin

On ansainnut kaiken hyvän ja on vihdoin vapaa

Ison kaupungin syke hellii herkkää

Viidennessä kerroksessa on koti jossa levätä

Kissa katsoo kuinka ikkunan maisemat ovat vaihtuneet

Täällä on maailma avara ja uudet linnut joita tuijottaa

Sisko lähti Helsinkiin

On pöytä puhdas, joten uusi voi alkaa

Sisko lähti Helsinkiin

On kaikki ovet avoinna vanhasta parempaan

Olen onnellinen puolestasi

MAAILMAN SYLI JA RAKKAUS

Onnellisuus viehkosti hymyää
Selkeästi vaatimatta mitään
Olemme käsikkäin ilman sanoja
Vailla elämän kuvottavia irvikuvia

Raukeasti sydän lepää
Vaikka aluksi epäili elämää
Kaivoi kuoppaa jalkojemme alle
Saaden sielut siirtymään toisaalle

Tuhannet ja miljoonatkin ajatukset puhuivat ääni väristen
Ruoska viuhui päittemme päällä ihmistä murhaten
Kasasi taakkaa harteillemme enemmän kuin juhta jaksoi kantaa
Tappeli vanhaa pääpirua tosissaan vastaan 

Kaapit ovat täynnä houkutuksia pahuuteen
Itseisarvona itseään aina vain inhoten
Rakkaus saapui väliin kiivaasti sanoen "ei!"
Ja minä vapisen huutaen itselleni "seis!"

Vapaudu, vapaudu
Anna sen kuulauden viedä
Selätä, helli, siedä maailmaa vielä
Anna anteeksi, saata rikkinäisyys hautaan -

Sillä koskaan ei tiedä milloin maailma avaa sylinsä uudestaan

UNTA ODOTTAEN

Soljuva sielu yli järjen unohtuu

Ja maailma jälleen uppoaa mustaan pumpuliin

Kehon ääriviivat koskettavat tunnottomia arpeutuneita kohtia

Sängyssä makaa ontto olento silmissään tuhkanharmaa verho

Unissa on lohdullisuus ja unohdus

Kepeä mieli ja varmuus siitä, että herätyskello ei herätä

Sydän hakkaa hakkaamistaan, uni vielä odottaa hakijaansa

Valve hiipuu hiljalleen unen lohduttaville rajamaille

Ja kaiken sen jälkeen on monta mahdollisuutta

Monta hetkeä ojentaa kätensä ja anoa siihen tarttumista

Sängynpäädyn yläpuolella on kaunis unisieppari

Toivon, että se sieppaisi mukaansa minutkin

Jotta unohdus kaappaisi kaiken matkalaukkuunsa

Imaisisi kaiken turhautuneisuuden mukanaan

Että lopulta uni voittaisi ja olisi aika hurrata

Mutta kaikella on aikansa ja paikkansa

Ja ennen kaikkea;

kaikki hyvyys on nurkan takana

PERSOONIEN TAISTELU

Yksin, yksin

Asunto pimeä

Saivartelevat sanat

Kuka sinä olet

Syksy saapuu

Samalla sanat tappavat

Irtisanovat itsensä

Kavahtavat ääntä joka ohi lausuu

Ikkunoista kajastaa valo

Heijastavat kasvot, ne itkevät

Siellä sataa, sataa, sataa

Kokonaisia rakeita yli laidan

Missä minuus, sen voima

Missä varmuus, sen kantavuus

Missä sanat, kosketus

Missä sinä, sinuus

Ja kenen käsi koskettaa

Purkaa köyden kaulalta

Antaa lisähappea

Pelastaa jälleen, taas

Olenko olemassa

Olenko se minä

Oikea minä

Oikea minuus?

AINOANI, TÄHTENI

Yö ottaa nopeat jalat alleen
Silmien takana on kipeä hämärä
Aamun jälkeen kiire kiipeää orrelle ilkkumaan
Olkapäitä kiristää ja vääryys ottaa vallan

Sanoista tekoihin on vain askel
Askel ja putoat uudestaan
Näetkö, kuvioissa on monta tähteä
Sinä olet minun tähteni

Ja vaikkei kenenkään tähden voisi ollakaan
On oltava itsensä tähden
Sitoa solmut ja avata ne jälleen kerran
Unohtaa, että ihot ovat ikinä olleet vailla toisiaan

Sinä olet minun tähteni
Minun Otavani ja koko avaruuteni
Minun sydämeni syvimmissä sopukoissa
Kietoutuneena kehooni sallittujen listalla

Sinä olet minun maailmani
Illan viimeinen ääni ja viimeiset kasvot
Sanaton, mutta täynnä lauseita
Ainoani, sinä olet minun tähteni

IHMEITÄ JA IHMISIÄ

Leijailen läpi lohduttavan unisumun
Sinä pidät hikisestä kädestäni kiinni
Vuosien varrella aika vain katoaa
Mutta tiimalasin hiekka ei valunutkaan kokonaan

En näe mustasta peilistäni mitään
Mutta sinä taioit esiin jotain unohdusten saarilta
Jalkojemme paino laittaa ajatukset lentämään
Olisiko vielä aikaa jäädä aamuaurinkoon lepäämään

Kierrän, kaarran ja kadehdin sydämesi kiivautta
Tunnet minut läpikotaisin, toivottavasti surutta
Laitan oveni takalukkoon, jotta et enää karkaisi
Valot kiinni maailma loistaa ikkunasta kauniimmin

Rakkaudella lämmitetty huono valmisruoka jäähtyy
Sinä huumaat minut olemuksellasi raivonälissäsi
Suuni muodostaa lauseita äänettä läpi melusaasteen
Kaikki aika on tässä ja nyt, ennen huutavaa kiirettä huomiseen

Junan riipivä ääni kaikuu aseman läpi
Nahkatakin pinta on vesipisaroiden oma
Käsien voimattomuus pusertaa kehoa halaukseen
Ikävä jää iholle hengittämään palaten totuuteen uuteen

Ihmeet eivät aina tarkoita avaruusolioiden ilmestymistä

TUULENMUURI

Pisarat paiskautuvat pitkin silmäluomia
Huuhtoo niin kasvot kuin kalliotkin
Minä seison täällä hytisten tuulenmuurina
Väistän karjuvaa lokkia ja huudan keuhkojeni täydeltä

Yhdestä osoitteesta löytäisin avaimen
Mutta tiirikoin lukot vielä rosvoakin paremmin
Varkain luen ajatuksesi niin hauraat ja häpeilettömät
Tunnen sen kaiken jälleen hiipivän mieleeni uudestaan

Täydelliset kotini pinnat sotketaan mustalla
Käsiini tarttuu maali ja mieli havahtuu häpeään
Aamulla kahvi palaa pannuun ennen kun edes herään
Mitä maailma tahtoo antaa tälle pölvästille järjenköyhälle

Siirryn lämpimän huovan alle kera tumman keskikaljan
Unohdus on vielä kaukana, mutta saavutettavissa
Lyön vetoa itseni kanssa ja mietin kumpi voittaa
Ja samalla järki pyytää lopuksi sinua kysymykseen vastaamaan -

Synnyitkö sinäkin tänne taistelemaan rakkautta vastaan?

KAUNIS PAHA

Me rikomme näitä peilejä
Joissa elämämme lepää
Ja kaartuu nämä puut -
Kauniimman ylle

Kielletty on katsomasta aurinkoon
Se onnen voisi suoda
Kukaan ei kiellettyä koskaan kaihda 

Ja kun päättyy tähän tämä tiemme loputtoman surkea
Oudot haaveiden aallot
Kahta vuoroin turmioon kuljettaa

Ja valita saattaa
Kumman kanssa jatkaisi
Kun kaartuu nämä puut -
Pahimman ylle

SINÄ, MINÄ, ME

Haluaisin rakastua

Katsoa sinua kuin hohtavaa kuuta

Silittää ihoasi joka on kananlihalla

Viiletä kanssasi kuten kesätuuli iltaisin

Haluaisin kehrätä

Olla sekaisin aaltoilevasta naurustasi

Pidellä sinua sylissäni piirun verran liian lujasti

Pelätä menettämistä kuin kuolemaa

Haluaisin sinut vierelleni

Kohdata ihmissuhteen vaarat ilman ajatuksia

Riidellä sivistyneesti ilman lentäviä astioita

Asettua aloilleni ja olla kiitollinen sinusta

Haluaisin luottaa

Sulkea silmäni ja antaa sinun kannatella

Hymyillä enemmän ja olla onnellinen

Rakentaa kotini sinne missä sinäkin olet

Haluaisin ihmisen

Uneliaasti juttelemaan peittoni alle

Silittämään koirani pehmeitä korvia

Ruokkimaan nälkäisen kissani

Haluaisin palavan tunteen

Sinut rakastamaan minua myös pahoina hetkinä

Antaa ajan kulua ja valokuvien vanhentua

Levätä viimeisellä matkalla sinun vierelläsi