RAKKAUS

Rakkaus

sanana turhan vaikea jos viha toisinaan onkin lujempi 

joskus liian äkkimakea klisee näytettäväksi julkisesti 

joskus liian syvä kuilu johon hypätä pelottomasti 

Rakkaus 

tunteena hieman enemmän täyttä ymmärrystä vailla 

jännittävä sirkus ilman alipalkattuja pellejä tanssimassa

on vain sinä ja minä ja ne muut tuhannet hölmöt 

Rakkaus 

kierona kietoutuneena pitkin raajoja ja hiussuortuvia

sitova voima joka kerää varoja kauppojen edessä lippaaseen jättääkseen lopulta —

mutta vain palatakseen takaisin maitojunalla kotiin lämpöiseen 

Rakkaus 

koko kehossa verenä virtaava villi joki 

sinussa ja minussa ja meidän silmissämme tuikkiva hullun katse 

työläisenä elämässä ilman ansaitsemaansa kiitosta 

Ja se on vain meidän armoillamme 

häpäistävänä, mutta anteeksiantavana 

ainoana varmana tässä hetkessä 

juuri sinussa tiedän oman rakkauteni kasvavan

Ja juuri sinua minä varmuudella rakastan 

SURUNI SOTURI

Heikkona sisukkaasti salassa
Väärät haaveet mustassa salkussa
Inhonväristyksiä, pelkoa iholla
Ääniä ja ristiriitaa sammaleen alla piilossa

Sydän lyö kiivasta tahtia väärää
Aivan liian äkkiä, pian pysähtyy pyytämättä
Tahtoisi tämä mies vettenselälle kellumaan
Tahtoisi vihdoin turhuuden tuomioon hukkua

Ja hän tahtoisi niin kovasti, että järki salpautuu
Tahtoisi korjata, rakentaa uudestaan ja palata takaisin
Tahtoisi saavuttaa sinun kirkkaimman tähtesi taivaalta
Tahtoisi kuun sylissä hymyillen viimeiset sanansa lausua -

Mutta suru päätti päättää tarinan toisin
Eikä helvetti helpota käsittelemättä
Eikä sielun kertoja sanojaan säästä
Mutta suru päätti päättää tarinan toisin -

Ja kulkurin lopulta väärään osoitteeseen osoitti
Pieksi, halusi tappaa, ruoski lauseillaan lopettamatta
Vihasi, niin kovin vihasi, silmissään säkenöivät salamat
Vihasi itseään, sinua, meitä, koko maailmankaikkeutta

Mutta suru itsessään on vihaakin sakeampi
Mutta sinussa se on vieläkin sisukkaasti salassa
Vettenselät peittona ja sinä siellä pelottomana 
Inhonväreet iholla suuria pelkoja uhmakkaasti vastassa

Mutta sinä olet minun suruni soturi 
minun vereni sinusta virtaavi veden lailla
sinua ilman ei minuakaan olisi -
Sinä olet minut suruni soturi  

PARANOIA

Unien varjot levällään pitkin seiniä
Sydän pumppaa kylmää hikeä ohimoille
Mielen peikko pahalainen käy irvistelemään -
Jää kehon voimakenttä kiinni kylmään asfalttiin

Sininen kiperä hetki kasvoilla kiipeää kohti hiusrajaa
On ihmisellä vielä pieni tovi aikaa katkerasti hymytä
Ja vaikkei tämän taivaan alla olekaan hymyiltävää -
On oltava pahalle kitkerästi surunaamion takaa mieliksi

Väärät laulut ilakoivat ihoillamme
kuten omatekemät arvet tanssien pitkin vartaloa
niissä on aarrekartta kohti haaleaa keinotekoista onnea
ja usva piirtyy kehoissamme pitkin säntillisiä ääriviivoja 

Tuletko auttamaan minua
olen pelokas ja pääni on väärässä
ei paha seuraa, mutta mieli sanoo muuta 
joku näitä muistoja takaraivostani raivona hamuaa

Ja kuka tätä minun lopullista kuoppaani kaivaa?