maanantai 21. elokuuta 2017

SINÄ SURUISA, LOISTELIAS

Ojenna kätesi minulle 
ohjaan sinut uudelle polulle
vaikka nyt on saatanan raskasta 
minä kannan sinut sisulla suon yli

Vaikka olet nyt lohduton 
kuudestasadasta palapelin palasta koottu 
en huokaa turhautuneena sinuun 
sinä hohdat pian uutta elämää 

Olen aina luonasi, vaikket minua näkisi
se on tylsä klisee, mutta totta kuitenkin 
anna minulle vielä hetki aikaa rakastaa
sinä olet nyt suruisa, mutta pimeä vielä väistyy 

Ojenna minulle kätesi 
anna minun sinun ihoasi rakastaa 
puhaltaa arvet haaleammiksi
anna minun olla sinun

Sillä minä en valoa loista ilman sinua