Pisarat paiskautuvat pitkin silmäluomia
Huuhtoo niin kasvot kuin kalliotkin
Minä seison täällä hytisten tuulenmuurina
Väistän karjuvaa lokkia ja huudan keuhkojeni täydeltä
Yhdestä osoitteesta löytäisin avaimen
Mutta tiirikoin lukot vielä rosvoakin paremmin
Varkain luen ajatuksesi niin hauraat ja häpeilettömät
Tunnen sen kaiken jälleen hiipivän mieleeni uudestaan
Täydelliset kotini pinnat sotketaan mustalla
Käsiini tarttuu maali ja mieli havahtuu häpeään
Aamulla kahvi palaa pannuun ennen kun edes herään
Mitä maailma tahtoo antaa tälle pölvästille järjenköyhälle
Siirryn lämpimän huovan alle kera tumman keskikaljan
Unohdus on vielä kaukana, mutta saavutettavissa
Lyön vetoa itseni kanssa ja mietin kumpi voittaa
Ja samalla järki pyytää lopuksi sinua kysymykseen vastaamaan -
Synnyitkö sinäkin tänne taistelemaan rakkautta vastaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti