AINOANI, TÄHTENI

Yö ottaa nopeat jalat alleen
Silmien takana on kipeä hämärä
Aamun jälkeen kiire kiipeää orrelle ilkkumaan
Olkapäitä kiristää ja vääryys ottaa vallan

Sanoista tekoihin on vain askel
Askel ja putoat uudestaan
Näetkö, kuvioissa on monta tähteä
Sinä olet minun tähteni

Ja vaikkei kenenkään tähden voisi ollakaan
On oltava itsensä tähden
Sitoa solmut ja avata ne jälleen kerran
Unohtaa, että ihot ovat ikinä olleet vailla toisiaan

Sinä olet minun tähteni
Minun Otavani ja koko avaruuteni
Minun sydämeni syvimmissä sopukoissa
Kietoutuneena kehooni sallittujen listalla

Sinä olet minun maailmani
Illan viimeinen ääni ja viimeiset kasvot
Sanaton, mutta täynnä lauseita
Ainoani, sinä olet minun tähteni

IHMEITÄ JA IHMISIÄ

Leijailen läpi lohduttavan unisumun
Sinä pidät hikisestä kädestäni kiinni
Vuosien varrella aika vain katoaa
Mutta tiimalasin hiekka ei valunutkaan kokonaan

En näe mustasta peilistäni mitään
Mutta sinä taioit esiin jotain unohdusten saarilta
Jalkojemme paino laittaa ajatukset lentämään
Olisiko vielä aikaa jäädä aamuaurinkoon lepäämään

Kierrän, kaarran ja kadehdin sydämesi kiivautta
Tunnet minut läpikotaisin, toivottavasti surutta
Laitan oveni takalukkoon, jotta et enää karkaisi
Valot kiinni maailma loistaa ikkunasta kauniimmin

Rakkaudella lämmitetty huono valmisruoka jäähtyy
Sinä huumaat minut olemuksellasi raivonälissäsi
Suuni muodostaa lauseita äänettä läpi melusaasteen
Kaikki aika on tässä ja nyt, ennen huutavaa kiirettä huomiseen

Junan riipivä ääni kaikuu aseman läpi
Nahkatakin pinta on vesipisaroiden oma
Käsien voimattomuus pusertaa kehoa halaukseen
Ikävä jää iholle hengittämään palaten totuuteen uuteen

Ihmeet eivät aina tarkoita avaruusolioiden ilmestymistä