Soljuva
sielu yli järjen unohtuu
Ja
maailma jälleen uppoaa mustaan pumpuliin
Kehon
ääriviivat koskettavat tunnottomia arpeutuneita kohtia
Sängyssä
makaa ontto olento silmissään tuhkanharmaa verho
Unissa
on lohdullisuus ja unohdus
Kepeä
mieli ja varmuus siitä, että herätyskello ei herätä
Sydän
hakkaa hakkaamistaan, uni vielä odottaa hakijaansa
Valve
hiipuu hiljalleen unen lohduttaville rajamaille
Ja
kaiken sen jälkeen on monta mahdollisuutta
Monta
hetkeä ojentaa kätensä ja anoa siihen tarttumista
Sängynpäädyn
yläpuolella on kaunis unisieppari
Toivon,
että se sieppaisi mukaansa minutkin
Jotta
unohdus kaappaisi kaiken matkalaukkuunsa
Imaisisi
kaiken turhautuneisuuden mukanaan
Että
lopulta uni voittaisi ja olisi aika hurrata
Mutta
kaikella on aikansa ja paikkansa
Ja
ennen kaikkea;
kaikki
hyvyys on nurkan takana
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti