KISSANPASKAA

Kun palaa tulessa

Jälki on rumaa

Kun jää hankeen makaamaan 

Jumala ei itkekään perään 

En kestä vääriä vastalauseita 

Ne pilaa maisemani kylläisyyden 

Nyt posti jää avaamattomana eteiseen

Onko jo aamu ja missä on auringonlasku

Paha maku suussa, kuin kissanpaskaa

Maistelen eilisen humalaisia riimejä

Tunnen häpeää, häpeää ja häpeää

Vaikka onhan minun päässäni tilaa 

Vaihdan puoleni ja vaatteeni

Sekavaa on elo kai siitä huolimatta 

Lumi on valkeaa ja kengät jätetään eteiseen -

Kuka näitä kliseitä viljelee? 

MAAILMANLOPPU

On tähdet, on avaruus 

On tyhjyys, on maailma 

On vaarat, on pysyvyys 

On kuopat, on kaikkeus 

Sinä seisot tantereella valmiina taistelemaan

Ajatukset valtaa tummanharmaan maailman 

Musiikki soi ja sanat jäävät kuivaan kurkkuun 

On niin helvetin helppoa ajaa suoraan suden suuhun 

On lauseet, on planeetat 

On keinot, on viisaus 

On väärä tie, on valinnanvapaus 

On seura, on avaruuden yksinäisyys 

Kuolema saattaa viimeistään matkaansa 

Ainoa perintö on hulluuden sanelema 

Viulu soi ja ryhmä tanssii villisti haudalla 

Ventovieras seuraa tätä farssia sivusta 

Mutta ihmisten jälkeen jää vain tähdet ja avaruus 

MIELENKIPEYS VAILLA SUOJAA

Epävakaa humala ui lävitseni 

Ajatukset harmaat lipuu ohitseni 

Seison sillalla ja vesi on tyyni 

Rauha vaeltaa läpi unohduksen 

Sataa tai ei 

Se turhuutta silti tukee 

Paistaa tai ei 

Se murhe auringon läpi lyö 

Aamuun on neljä vuotta aikaa 

Iltaan siitä neljännesvuosisata

Yö saavu ei koskaan tänne ryytymään

Keskipäivän ruuhkakin myöhästyy

Terävä itseviha ruoskii raivokkaasti 

Sanoja ei enää ole rohtuneilla huulilla 

Viheliään matkaan lähden tottuneesti 

Järki jääköön hiljaisuuteen kumisemaan

Kaikkea ei näe ihmisen läpi vaikka haluaisi 

Ohikulkijankin sisin voi olla rikki, hajoamassa 

Minä tunnen sen kalmanhajuisen maailman 

Se ottaa kyytiin kenet tahansa kysymättä lupaa 

Ja uhri on vailla suojaa

Vailla suojaa joka pelastaa 

Uhri on vailla suojaa

Vailla suojaa joka pelastaa 

Mutta kuolema ei enää elämän lailla pelota

SYYSIKÄVYYS

Ikävä sulaa ihoon kiinni 
kutittaen kyynelkanavia 
mielen ollessa palasina –

Enää vain mietin 
mitä on olla 
ja mitäpä jos ei olisikaan 

Lipuisi elämän ohitse 
vajoaisi pohjaan uudelleen 
silittäisi sairauksiaan ja itkisi katkerasti

Jättäisi saapumatta kotiin 
antaisi olla 
päästäisi vihdoin irti 

Mitäpä jos ei olisikaan —
ei minuuden painavaa taakkaa 
ei ääniä pään vierestä 

Leijailisi ilman mitään mikä upottaisi 
hengittäisi muttei olisi olemassa 
hymyilisi itsensä katoamaan 

Ja haihtuisi ilman lailla pois
vajoaisi pohjaan 
uudestaan ja uudestaan

Olisi ei mitään 
ei mitään mitä voisi koskettaa 
hukkuisi syksyyn kivuttomasti 

Vajoaisi pohjaan 
uudestaan ja uudestaan 
kunnes mikään ei enää satu