Onnellisuus viehkosti hymyää
Selkeästi vaatimatta mitään
Olemme käsikkäin ilman sanoja
Vailla elämän kuvottavia irvikuvia
Raukeasti sydän lepää
Vaikka aluksi epäili elämää
Kaivoi kuoppaa jalkojemme alle
Saaden sielut siirtymään toisaalle
Tuhannet ja miljoonatkin ajatukset puhuivat ääni väristen
Ruoska viuhui päittemme päällä ihmistä murhaten
Kasasi taakkaa harteillemme enemmän kuin juhta jaksoi kantaa
Tappeli vanhaa pääpirua tosissaan vastaan
Kaapit ovat täynnä houkutuksia pahuuteen
Itseisarvona itseään aina vain inhoten
Rakkaus saapui väliin kiivaasti sanoen "ei!"
Ja minä vapisen huutaen itselleni "seis!"
Vapaudu, vapaudu
Anna sen kuulauden viedä
Selätä, helli, siedä maailmaa vielä
Anna anteeksi, saata rikkinäisyys hautaan -
Sillä koskaan ei tiedä milloin maailma avaa sylinsä uudestaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti