Kierot käteni kaulallasi pyörittelevät kuvioita
veri kiertää päässäsi ympyrää häveliästä
vaistosi kuiskivat "älä jää tähän enää"
tiedät, että mustelmia on vaikea millään peittää
Liian vaalea valo väistelee ikkunoittemme laseja
hullunkiilto silmissäni karmii itseänikin
heittelen tahallani perintöastioita pitkin seiniä
herätän pedon sisälläni, raivo ravistelee aivojani
Tappaja tahtoo maat ja taivaat ja sinut
palasina tai kokonaan, kallon ja vatsanahan
riittääkö ruumiistasi mitään haudattavaksi
peto hymyilee irvikuvamaisesti hampaat välkkyen
Peto on minussa
peto on minussa
peto on minussa
rakastaen sinua
Mutta katala vaistosi kuiskii
"älä jää tähän enää", minä anelen ja itken jäämään
mutta toisaalta peto suosii rehellistä intuitiota;
sinun on mentävä nyt, ethän jää tähän enää
Peto on minussa
peto on minussa
peto on minussa
rakastaen sinua
