HÄN, JOKA HUKUTTAUTUI

Kiirehdi kävelyaskelin
minussa suru itänee vaikka juoksisitkin
kohti seinää kohdistan nyrkkini
koko maailma pysähtyy hetkeksi 

Haavemaailmassa kipuhelvetti halaa minua 
pesii sisälle sydämeen, aortta kirkuu apua
halvaantuneena seuraan tilannetta 
onneksi et, rakkaani, näe minua nyt

Pysäytän ensimmäisen auton
ajan sokeana pitkin valtateitä 
kiirehdi, kiirehdi, tule luokseni
pelasta minut yöltä, tältä tummalta ja hurjalta ukkoselta

Mutta tarina ei pääty onnellisesti, vaikka juoksit kovaa
myöhästyit vähän vain, aikaa vastaan ei voi pelata 
kiirehdit, uskon sen kyllä 
mutta nyt vesi kietoo minut aaltoihinsa

Varastamani auto pitäisi palauttaa, avaimet ovat takkini taskussa
älä minua pahalla muista 
rakastin sinua kovasti ja seinähulluna
mutta tämä musta vesi minut vei, onnekseni 

Anteeksi, että hajosin 
en tehnyt sitä tahallani 
kellun painottomana vailla kipuja 
enää en pelkää 

KUKA MEIDÄT PELASTAA?

Oudossa maassa mato kierii

Liikaa aikaa vuorokaudessa

Pommeja siellä ja täällä

On paljon helvetin tulta ympärillä

Tässä huoneessa ei ole turvaa

Tässä huoneessa ei ole turvaa

Syyllisyys kasvaa kasvamistaan

Sikiö kyvyttömänä tappaa tappamistaan

Ikkuna on sumea ja tahmea

Aalto kannattelee asumuksen kauas

Kuulet äänen joka ei ole totta lainkaan

Syyllisyys sisuksissa kasvaa kasvamistaan

Paranoia, paranoia

Ei ole sama kuin se kuuluisa

Paranoia, paranoia

Ei ole sama kuin se kuuluisa

Pelkään ääniä, niitä käskeviä

Ne tappaa, silpoo elävältä

Minä olen keskellä täällä kuolleena

Lasken kymmeneen ja toivon todellista kuolemaa

Raippa viuhuu ja uhri on hengissä

Tässä huoneessa on monta tapettavaa

Hän ei pysty tappamaan, sanotaan

Hän on sairas, sanotaan, vannotaan

Mutta kuka pelastaa

kuka pelastaa

kuka pelastaa

Kuka meidät pelastaa

Väistämättömältä kuolemalta?