Ajatuksia liikaa, ei saatana, taas
hyytävän kylmä vesikään ei piristä
vaikka hyppäisin Merikosken sillalta
olisin huutamatta pudotuksen aikana
Siitäkin saattaisin selvitä hengissä
olisihan siinä aikaa opetella uimaan
jos menee yöaikaan, kukaan ei näe
ja vaikka näkisikin, mitä sitten, mitä sitten
Korvissa humisee päähän valuva veri
ja virsien urkusävelet särkevät aivoja
"Kaikille tilaa riittää, kaikille paikkoja on" —
mutta miksi oloni ei ole tervetullut
Olen ylimääräinen ja sisältä mätänen
kuulen kahisevan kankaan ja äänenne päässäni
sinä syljet päälleni ja heität maljakolla
kasvan sammalta muistojeni suossa
Olen pyrkinyt rämpimään eteenpäin
vaikka vellon murhanhimoisena nostalgiassa
en kuule, kun korvissani on jokivettä
älkää muistelko pahalla, olinhan joskus ihan mukava
Ei siitä selvinnytkään hengissä
