Ajatukset harmaat lipuu ohitseni
Seison sillalla ja vesi on tyyni
Rauha vaeltaa läpi unohduksen
Sataa tai ei
Se turhuutta silti tukee
Paistaa tai ei
Se murhe auringon läpi lyö
Aamuun on neljä vuotta aikaa
Iltaan siitä neljännesvuosisata
Yö saavu ei koskaan tänne ryytymään
Keskipäivän ruuhkakin myöhästyy
Terävä itseviha ruoskii raivokkaasti
Sanoja ei enää ole rohtuneilla huulilla
Viheliään matkaan lähden tottuneesti
Järki jääköön hiljaisuuteen kumisemaan
Kaikkea ei näe ihmisen läpi vaikka haluaisi
Ohikulkijankin sisin voi olla rikki, hajoamassa
Minä tunnen sen kalmanhajuisen maailman
Se ottaa kyytiin kenet tahansa kysymättä lupaa
Ja uhri on vailla suojaa
Vailla suojaa joka pelastaa
Uhri on vailla suojaa
Vailla suojaa joka pelastaa
Mutta kuolema ei enää elämän lailla pelota
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti