Sävel soi uupumatta
Minä seison sillankaiteella
Nojaan ja pian unohdan
Elämä lipuu ohitse, enkä kavahda
Hahmoista voi muodostaa auran
Ne lentelevät surutta yli taivaan
Kadehdin vähän, mutten naura
Jokainen valitkoon kuten tahtoo
Liplattavat laineet totuuttaan laulaa
Lautta purjehtii ohitse matkalaukkuineen
Rannalle jää moni surutta itseään halaten
Viinipullot tyhjinä; odotettavissa pullopostia
Laiturilla moni suruaan humalassa itkee
Petti, jätti, unohti, muttei perään huhuile
Kuka kantaa vastuun näistä onnettomista
Kun kapea on tie ja kädet ulottumattomissa
Mutta entä jos elämä veisikin keskelle ihmettä
Valon arka kajastus saapuisi keskelle sinuutta
Pelkäisitkö enää, olisitko onneton -
Jos elämä maksaisi sinulle velkansa korkojen kera?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti