Ikävä sulaa ihoon kiinni
kutittaen kyynelkanavia
mielen ollessa palasina –
Enää vain mietin
mitä on olla
ja mitäpä jos ei olisikaan
Lipuisi elämän ohitse
vajoaisi pohjaan uudelleen
silittäisi sairauksiaan ja itkisi katkerasti
Jättäisi saapumatta kotiin
antaisi olla
päästäisi vihdoin irti
Mitäpä jos ei olisikaan —
ei minuuden painavaa taakkaa
ei ääniä pään vierestä
Leijailisi ilman mitään mikä upottaisi
hengittäisi muttei olisi olemassa
hymyilisi itsensä katoamaan
Ja haihtuisi ilman lailla pois
vajoaisi pohjaan
uudestaan ja uudestaan
Olisi ei mitään
ei mitään mitä voisi koskettaa
hukkuisi syksyyn kivuttomasti
Vajoaisi pohjaan
uudestaan ja uudestaan
kunnes mikään ei enää satu
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti