PAHUUS

Havainnot tuulesta
Ne muodostavat auran
Laajentuva tajunta –
Pitkälle matkalle jalkaisin

Kuka seuraa ja kenen vastuulla
Juopunut yksineläjä
Kehäraakki, virtansa viejä –
Menevälle paluupassi

Ja kun toivo on palannut paikoilleen
On sydän edelleen syrjällään
Se riutuu ja rimpuilee –
Elävän nestettä verestää

Ja veräjän taakse
On ammuttu koira
Se kituu –
Mutta entä omistaja?

PETTÄMÄTÖN LOGIIKKA

En minä sen parempi kuin
Hänkään -
Mutta

Ei kukaan sen paremmin kuin
Hänkään -
Mutta

Kuitenkin
Jos vähän
Jalustalle nostaisimme

Itsemme -
Koska aina on se
Mutta

LESKI

Yhden pisaran verran
Purkeissa kyynelten meri
Sen lipuva askel

Kohti vanhuutta

Kenen kanssa jakaisi
Asuntonsa
Tyhjän kaiun

Kavahtamatta omaa ääntänsä

HUKKAPUTKI

Tunkkaisuus vie hapen ulottumattomiin
Se sikiää suoraan teidänkin sieraimiin
Jalkani valahtavat pelosta kuin kypsä spagetti
Näinkö tämä elokuva meitä elämään opetti

Kylä kasvattaa sairauksiaan tunnepintojemme alla
Saalistaa ahneesti orpoja yksilöitä pois maailmalta
Ovi sulkeutuu ja kello karjahtaa jo kahtatoista
Värit häipyy ja kanavat katoaa, eipä enää ole samanlaista

Heikko sisin kaivaa raivokkaasti kuoppaa paetakseen
Ei riitä toisilla sääliä hälle, vaikka välittääköhän tuo lie
Kuka hullu nyt ojentaisi kättään auttaakseen
Kun oma saapas jo uppoaa lantalietteeseen

Täällä meissä kiittämättömyys kasvaa ja itää
Länsi taipuu jo pian veikeästi väärinpäin etelään
Luoteesta ne luonteet pian kiljuvaa kipua verestää
Haava umpeutuu, eikä ihmisestä jäljellä enää ole mitään

Mutta mitä sitten tehdään kun tuo televisio sammuu?

EPÄVAKAATA MAAPERÄÄ

Sää jatkuu epävakaisena
Sekä kotona että pienellä pihalla
Taistellako taistellakseen taistelua vastaan –
Vai vaihtaa kokonaan suuntaa aseman toiselle puolen

Leikkasit hiuksesi kokonaan pois
Talletit ne vessasi valkoisten kaapinovien taakse
Lakanoiden välissä pieni kimalle –
Silmäkulmasi hienoinen katse

Tämä saatanallinen sade jatkuu
Ensin kattojen ylle valuen maahan
Toiseksi maasta maan alle –
Saaden versot kukkimaan

Kunnes rikkaruohoja ei enää tuettu kukkakepeillä
Meidän iltamme aurinko katui päätöstään olla paistamatta tänään
Harteiden vakava kipu kinuaa jotain painavaa päällensä –
Ennen kun luiden liimakiinnitys sulaa kokonaan

Kauluspaitasi jäi nojatuoliini
Minun kaulassani on ristisi
Palautanko –
Vai jäänkö tähän?

SAIRAUSRAKKAUS

Kenen syliin joudat nyt

Kun kiireiltäsi vahdin varastit

Kuka huolehtii sinusta nyt

Kun kaikelta pohjan itsekkäästi viettelit

 

Paranitko oikeasti

Vai vahditko neuroottisesti ovesi takana vaanivaa

 

Ja kuten kerroit;

sinua pelotti istua parvekkeesi kovalla linnunpaskaisella penkillä –

Ilman valoja kädet nyrkissä

 

Kuka vahtii minua nyt

Kun varas ei edes kiittänyt

Kuka neuvoa antaisi nyt

Kun maailmaa ikävöidä en uskaltanut

 

Veitkö omasi pois –

Paitaani myöten

Annoitko meidätkin pois

Happamilta maistuvia muistoja syöden

 

Pyytäisin sinulta takaisin sen sitruunan

Jos en kauaksi sinusta kasvaisikaan

Palauttaisi en koskaan

Kiittäisi en lainkaan

MUSTAMAALATTU

Reitiltä virran vieden
Kahden metrin erilaisen
Käsi sijaansa nostaa
Kunnes paino päältä putoaa

Riipus rinnassa
Kehän ulkopuolinen reuna
Ei järkeä lainaksikaan
Kaksi pahaa ja kolmas hyvää

Tavoite;
Suunnistus reitin ulkopuolelta
Kädensijan vihollinen nostettuna rinnuksista
Seinä, musta, maalattu

Reitiltä aallot vieden
Kolmen metrin viheliäisen
Käsi sijaansa nostaa
Kunnes paino pään murskaa

VÄRITTÖMÄT

Olemme puhtainakin likaisia värejä

Pukeutuneena hienostovaatteisiin

Arvostus aurinkoa kohtaan on olematon

 

Olemme vailla omaa rauhaa

 

Ja kunnes maa katoaa jalkojemme alta

Sietämättömyys on keveämpää kuin ilma

Vaaranväreistä on tullut oletus

 

Ja oletuksella on aina seuraamuksensa

 

On rakkautta hiljaisuuden syleilyssä

On rakkautta sulkea silmänsä

On rakkautta kehuskella itseänsä

 

On vaaratonta olla välitön -

Tai yksinkertaisesti

Värittömästi näkymätön

VIATTOMUUS

Kanna vielä pieni matka

Mutkissa kumarru

Avaa vielä hengitysteitä –

Haistele junaradan metallista tuoksua

 

Taaksesi katso

Lähemmäs puun syliä

Vesien maille –

Avaa kätesi, kerää itsesi kokoon

 

Minä odotan täällä

Kehto vierelläni

Paina pääsi ja levähdä –

Älä unohda mennyttä

 

Ja huomaa kuinka värit sekoittuvat hiuksiimme -

Tahtona lähteä kauas pois maankamaralta

Tunteena kuinka tuuli laulaa unta silmiimme

Tervehtien huuhtoutunutta rantaa

 

Sinä loistat minulle

Sinä sanelet tieni

Kartan piirrät rintaani –

Puhallat pinttyneet viat pois