MITÄPÄ SE HYVEJÄÄ

Surree kai ne linnutki niitä puusta tippuneita poikasijjaan, 
niitä ikiomia untuvikkojaan,
mutta ku ihiminen surree,
se on musertavvaa ja väsynyttä itkuvirttä
ja se kestää helevetin pitkään. 
Tästä se alakaa.

Perinteinen yrittäminen pohojalta ylös 
päättyy ylleensä sannoihin "no mitäpä se hyvejää"
ja siihen on heleppo uskua, ku ei oo löytyny
sopivaa tillaisuutta päästä tästä mentaliteetista erroon
näillä katteuven ja katkeruuen levveysasteilla.

Monesti joku pallauttaa manalan maille uskollisesti
selekään hakaten ja sannoopi, että puukko se on
semmonen tavara millä henki lähtee,
mutta eipä se tappaminenkaan palakihe, ku mitäpä se hyvejää
linnaan joutua semmosesta hommasta.
Mutta kyllähän se, perkele, vituttaa ku naapurilla on isompi talo,
uuempi auto, helevetin palijo sievempi vaimo ja paliju pihalla.

Ja sitte ne perkeleet vielä aittaa rakentaa vieraille niillä
lottovoittorahhoillaan ja meillä on ikkuna mustana ihimisistä,
tietysti ku ollaan näin perheen kesken kattomassa tätä näytelmää
ku aamupalalla oltiin, sattumalta satuttiin kattomaan. 
Täyttä vouhotusta koko homma, saatana!

Mutta mitäpä se hyvejää tässä katteellisena naapuriinkaan kytätä,
ku toinen jalaka on jo ollu mullan alla vuosikymmeniä ja niin kai se 
tuo akkaki viimesiä henkosia vetelee, onhan tuo korissu jo 
viitisenkymmentä vuotta. Meleko pitkään piti tuotaki naamaa katella.

Vaan kyllä se niin korpiaa sisuksia tuo kaikki uuenlainen hömpötys,
ei suinkaan sitä ylypiäksi kannata ruveta kuitenkaan, sillä jos tuo iso nokka
pystyssä kulet tuolla kylillä vesisatteen sattuessa, niin hukut sinä polonen.

Mutta mitäpä se hyvejää tässä narista, kuollaan sitä kohta kuitenkin
ja sitä päivämäärää ei voi merkitä kalenterriin, ellei iteltään ota nirriä pois.
Eipästä arkussa ennää palijo vieraitakkaan valita hautajaisfarssiin,
vaan olokoonpa se niin sitte. Eipä tuo haitanne.

Mutta kyllä sitä arkun värin vois näin elollaan vielä valita,
mitenkä se ois tuommonen musta,
vaikka mitäpä se sitte ennää hyvejää
minkä värinen se siellä maan alla on?

RISTI RISTISELÄSSÄ

Arjen eksotiikkaa
kulman takana kalmanhajuinen työ
ja silmäpussejaan peittelevät toverit
kravateistaan silppuriin kuristuu

Olet kaunis
kun verisuonista voi lukea savun sankkuuden
ja stressin viiltävä kipu
sieluun asti ulottuu

Ja vasta kohtalonystävä kättään ojentaa
omia vapaitaan tarjoaa
ei kai ole elämää se
että paperiviillot hereillä pitävät

Ja tämä on kutsu käskyjen lomassa
mutta mikä loma, miten sen erottaa
vaihde silmään ja vapaita anomaan
vai hautaanko asti kantaa saa

risti ristiselässään kehräävää kehonsa keramiikkaa?

MUKANORMIT

Kunpa jaksaisi 
siivota kaapit ja eritellä kierrätystavarat
pitää kulisseja yllä ja hymyillä valloittavasti
seistä varmana sanojensa takana vailla opittua itsevihaa
sivaltaa välkkyjä vitsejä ja olla seurallinen 

Kunpa jaksaisi
salakuvata öitä ja luonnon voittamattomia mekanismeja
seurata valoja, jotka varjoiksi lopulta muuttuu 
selata iltapäivälehtien veret seisauttavat juorut
pestä kasvot jokaisena iltana ja aamuna

Kunpa jaksaisi 
herätä aurinkoon ajatukset lempeinä ja lämpiminä
silittää kauluspaidat ja viikata ne kaappiin kauniisti
haluta ihmisiä kylään ja pitää hulvattomia juhlia
keskittyä muuttuviin väreihin ulkoilmassa

Kunpa jaksaisi
elää, ruokailla, pitää itsensä huoliteltuna
valvoa vähintään yhdeksään illalla 
seurata maailmanmenoa televisiosta kauhistumatta
herätä aikaisin, koska kunnolliset ihmiset kai tekevät niin

Kunpa jaksaisi 
aina selittää mikä minua väsyttää 
kertoa juurta jaksain elämää, joka viehkosti vie voimia 
olla valehtelematta, että eloni on vallan mainio
vaikka onhan se, pakkohan sen on olla mainiota - 

Koska kunnolliset ihmisethän jaksavat
vaikka uni tulisi jo kello seitsemäntoista 
eikä jaksaisi valvoa yhdeksään illalla
elää, ruokkia itseään, olla huoliteltu

Kuka rikkoisi nämä mukanormit?

RONJA JA MAURI

Lämmin turkkisi kestää kyynelmereni

Minä valvon uupuneena sadannetta yötä

Sinä hyppäät vierelleni heiluttaen häntääsi

Ruskeissa silmissäsi on lämmin lohduttava katse

Saat kiinni jokaisen kyyneleeni

Jokaisen murheen, joka karkaa suustani

Et ikinä tuomitse, vaikken aina ole sinulle hyvä

Sinussa on eloisuus sanan varsinaisessa merkityksessä

Sinä olet kovaääninen pienisuuri pystykorva

Aina riemuiten valmiina tutustumaan uuteen

Hellyyttävän iloinen, vaikka minä tarpoisin surussani

Niin sanattoman vilpitön ja uskollinen minua kohtaan

Sinun lempi-ihmistesi kädet ovat jatkuvasti suussasi

Nukut kissasi Maurin kanssa usein päällekkäin  

Te olette minun elämäni valo ja lohtu 

Ensimmäiset ikiomat suuripersoonaiset lemmikkini

Minulle niin rehelliset ja suunnattoman rakkaat

vaikken teitä aina ansaitsekaan

olette pelastaneet minut niin monelta turmalta

että elän ikuisessa kiitollisuudenvelassa 

Kotini olisi niin kovin tyhjä ilman teitä