lauantai 29. huhtikuuta 2017

NOLOJEN TILANTEIDEN NAINEN

Päätä kivistää sanojen paljous
Niistä sataa päälle se kaiken kirkkaus
Jos olisi ihminen oikeanlainen
Ei voisi olla näin hienostuneen vajavainen

Ne tietää kaduilla ja kodeissaan kaiken
Osaavat toisten ihmisten vuorosanat ulkoa
En vierasta tervehtimistä, vaikka pakkanen itkettää
Se itkettää, muttei päälle kuitenkaan jää

Nolojen tilanteiden nainen ei häpeä
Vaikka maailmassa olisi monta tilannetta, joita hävetä
Odotushuoneen penkkiin läntti sateen jälkeen jää
Mutta kai se on vaan ohimenevää elämää

Niin moninaisesta voi tulla vain yksi
Se kangertaen yrittää liikkua, vaikka tuossa olisi taksi
Kuski ikkunasta vitsailee ja nauraa radion kuluneille fraaseille
Ei naurata, vaikka kai tässä tilanteessa ehkä pitäisi

Nolojen tilanteiden nainen ei häpeä
Vaikka maailmassa olisi monta tilannetta, joita hävetä
Odotushuoneen penkkiin läntti sateen jälkeen jää
Mutta kai se on vaan ohimenevää elämää

Vaikka maa jalkojen alta toisinaan pettää
Ei sitä itkemään kannata jäädä tennarit märkänä
Se menee ohi ja tilaisuus on taas huomenna uusi
Hiukset kasvaa ja lavuaarin voi puhdistaa myöhemmin

Nolojen tilanteiden nainen ei häpeä 
Vaikka kuudennet pakit saa baaritiskillä 
Nolojen tilanteiden nainen ei häpeä
Sillä kuka nämä mokat ilman häntä tekisikään?

lauantai 15. huhtikuuta 2017

DISSOSIAATIO

Heräät sängystä, joka on vieras
Peilistä katsoo tuntematon hahmo
Katsot käsiäsi kuin televisioruudun läpi
Kuka olet, mikä on totta, rikkoutuuko lasit oikeasti

Rajat häipyvät kehosta
Ilma hengittää itseään
Sinä olet monena ja samalla yksin
Mieli mustelmilla ja itse niin hauraana

Yhden osan kasvot kuin nauravalla
Toisen taas itkusta väärällään
Kolmas näkee kalansilmälinssin läpi todellisuuden
Neljäs on suunniltaan raadollisesta raivosta

Palasia siellä täällä, kuin usvaa jota ei tunne
Vääriä ja niin sopimattoman vinoja
Teräviä ja hulluja, heikkoja muistikuvia
Niin pistäviä ja vaarallisen pahoja

Vailla sinua, kehoasi joka kannattelee läpi myrskyjen
Ja vaikka yhtenä kiinni sinussa ovatkin
Muttet tiedä, tunne edes kaikkia puolia
Pelottaa, mikä aisti seuraavaksi vääristyy

Onko kosketus totta vai harhaa
Epätodellisuuden hapuillessa ääntä varmaa
Sellaista, joka palauttaisi takaisin tuttuun maisemaan
Turvaan mielen muistikuvilta, jotka johtavat harhaan

Kuka seuraavaksi puhuukaan aamulla?

SADISTI

Olen ikävästä seuraava tunne 
se joka katsoo sinua kadulla vähän liian pitkään
se joka heittää sinut ilmaan, korkeuksiin
se joka pudottaa sinut parvekkeelta pää edellä

Olen vihamuuri, jota ei lävistä mikään
olen unettomuus, joka hallitsee aivokemioita
olen vihollisesi, joka rakastaa sinua väkivalloin
olen vaara, joka piileksii sänkysi alla valmiina iskemään

Etsin terävät esineet, räjähteet ja hallitsen pelolla
hulluuden endorfiini syntyy istutetusta pahuudesta
sylisi on pian täynnä tähtiä ja verisiä unelmia
kuulen kadulta kun pillit soivat, nyt on aika paeta

Kuka tahrasi viattoman ihmisen
kuka koulutti sadistisen tappajan
terroristin, elämänriistäjän
onko jäljellä inhimillisyydestä enää mitään

Miksi viha ja katkeruus hallitsee ihmisten elämää?