Jokainen
hetki loittonee askelten sekamelskaan
Joku
laulaa portaikolla pitkää aariaa rakkaalleen
En
kykene pysähtymään, juoksen kuin heikkopäinen
Unohdan
hengittää, ajatuksissa kehikko liukenee järkeen
Olenko
katkera vai itsevarma
Olenko
viimeisenä jonossa vai sinun ainoasi
Olenko
juurillani vai kaukana kotoani
Olenko
turvasi ja sylisi, joka on aina lämmin
Alkuaamu
tuudittaa jalkoja paljaalle nurmelle
Aika
hidastuu ja jalat ovat tahdottomat liikkumaan
Vie
minut vielä kauemmas, vielä vain kauemmas
Vie
sinne missä pahan saa pikakelattua ja tuhottua
Ja
kun herään tästä unesta tahallisen raivokkaasta
Huudan
täyttä kurkkua yöpaita läpimärkänä hiestä
Minä
menetän otteen, jonka piti olla vuorenvarma
Joka
päivä suustani tulee mustempia sanoja, se ei ole valhe
Saavutatko,
haluatko saavuttaa
Minä
vesikidutan itseäni ajasta toiseen
Olen
suunniltani raivosta, mutta voimat ovat ehtyneet
Huudan
ensimmäisen sävelen, ohikulkija tuijottaa
Mutta
tuijota toki
Minun
on huudettava pedot pakenemaan
Mutta
tuijota toki
Minun
on huudettava menneisyys pakenemaan
Mutta
tuijota toki
Minun
on annettava sinulle tilaisuus puhuakin
Ja
kun kysyt kuitenkin
olen
aivan kunnossa
hieman
vain päästäni sekaisin
mutta
tässä alasti istuessani karjuin kaiken uuden iholleni
Jotta
voisin olla onnellinen
