UINUVA OHI ELÄMÄN

Elämä lipuu

Sinä uinut ohitse

Maailma muuttuu

Sanat puolikkaat puuttuu

Pää painuu

Soitin on epävireinen

Äänesi uupuu

Oletko läsnä

Arpi on ylikasvanut

Viisaus siirtynyt toisaalle

Vieras ääni kuuluu, haloo?

Tämä ei ole minun maailmani

Kuka maksaa maltaita

Elämä on riutunut, kulunut

Kenen vastuulla, nämä ryvettyneet kankaasi

Minä pelkään edelleen kovia sanallisia iskuja

Odotanko vielä paranemista

Kaunista maisemaa ja valaistumista

Kuulasta ihoa, rikkumatonta hiljaisuutta

Vai kuolenko tähän, sanomatta sanaakaan?

MENNYT

Orpo mieli

Tyhjät seinät

Ovet lukossa

Paljon onnettomia

Nämä huoneet kuiskivat

Seinä huutaa väriä pintaansa

Minä seison surusta valkoisena

Itku painaa kyynelkanavan liipaisinta

Osa siirtyy toisaalle

Hänen kasvonsa kapenevat kapenemistaan

Luiden kalske soi ikkunan läpi

On pakko juosta jottei aika pysähtyisi

Huone 117

Lukkokaapillinen johtoja 

Joku kaipaa huutaen kotiinsa

Elomme ikävyys raastaa sydämiä rikki

Kuka meistä jää eloon

Kuka hukkuu ja vaipuu uneen

Kuka palaa pian takaisin

Kuka heittää viimeiset hyvästit

Onko yksikään meistä enää ennallaan?

IHMINEN

Olen täysi

Rintakehä paisuu ilmasta

Pulssin haalistuessa hiljalleen

Äänet katoavat surutta

Olen sivullinen

Ihmisten takaraivojen keskellä

Kuulen kuinka nauru kirskahtaa

Jossain on oltava pakotie

Olen vaiennut

Siirtänyt maailmaa tuonnemmaksi

Katsonut kuinka suruni tilavuus muuttuu

Tämäkö täytyisi vielä sietää

Olen sydän

Joka tahtomattaan lyö ohi

Joka rakastaa lujasti ja luovuttamatta

Joka varhain ilmoittamatta pysähtyy

Olen minä

Pelkkä ihminen

Hajalla mutta avoinna

Hukassa päivämääriltä

Mutta en pelkää 

HUKKUVA

Tummien vesien äärellä
Siivetön räpiköi
Uudelleen ja uudelleen

Ja hän unelmoi aina
Pakoon pääsemisestä
Irtautumisesta, uudesta itsestään

Kunnes voisi nousta jaloilleen
Rikkoa kaikki vihan muurit
Vaaralliset maisemat ja maskit

Sukeltaa täysin oman tahdon mukaan
Heittäytyä virran vietäväksi
Ilman pohjaa jaloille

SIEVÄSTI IKÄVÖIDEN

Vie minut tältä saarelta pois

Sanele sievä ikäväsi

Kannattele heikkoja käsiäni

Kuuntele kun kevät kuiskii salaisuuksiaan

Kävele juosten merenrantaan

Hukuta pääsi pinnan alle

Harkitse, jäätkö

Muuten minuuteni hajoaa

Kuulas on ihosi

Kaunis on muistisi

Mairea on ilmeesi

Likaisia järkevät ajatuksesi

Vieras on äänesi

Tuttu on kosketuksesi

Koreat on uudet vaatteesi

Kiivas on järkähtymätön olemuksesi

Mutta mitä on jäljelle jäänyt

Kun kaikki on jo koettu

Kädet vaellelleet kuoriemme alla

Viisaat valheet kerrottu valtavalla raivolla

Sisin kiillotettu kloriitilla

Vieras majoitettu savimajaansa

Ihminen kirottu omaan ansaansa

Kompastuttu äänettä, saatettu matkaansa

Kaikki olikin vain tuulikellojen ääntä

Merkityksetöntä helinää

Sinä veit minut pois -

Mutta vielä sievä ikävä seinääni koristamaan jää

PAINAJAINEN

Hahmot suihkivat silmiesi ohi
Uni odottaa vavahdellen jatkumistaan
Kuka kiivaasti ovesi takana pelkoja ääneen huohottaa -
Odotat ovenkahvan painuvan pian alas

Heräät ja havahdut pelkotilasta
Olenko sittenkin kotona?
Kädet vapisevat, sinerrys ei hellitä
Onko vesihana kiinni, sulaako jo pakastin?

Nouset ja hiippailet äänettä keittiöön
Ikkunasta heijastuu hervottoman levoton ilme
Pelko väkivalloin nykertää heikkoa sydäntäsi
Et saa pahaa aavistustasi katkeamaan

Jalkasi vajoavat naksahdellen polvilleen
Katkonainen hengitys jatkaa vieraita polkujaan
Tuijotat asuntosi karkean värikästä maisemaa
Säikähdät kun kissan varjo isona lattialle lankeaa

Sinäkö siellä, rakas painajainen -
Ota minut mukaasi
Vie jo unien maille 

En jaksa enää odottaa
 

HIRRET

Toisesta voi rakentaa talon

Toisesta voi kuolla

Toinen on talon kantava voima

Toinen saa tarkoituksellisen tasapainottomaksi

Toinen veistetään pelkkakirveellä

Toinen nyrhitään kaulalta puukolla poikki

Toisesta saadaan kaunis asutus

Toisesta sairauksiin viimeinkin helpotus

Toinen painuu hieman vähemmän

Toinen taas iholle sitäkin enemmän

Toisesta saadaan seinäelementti

Toisesta toisenlainen elämän lopetuksen reitti

Toinen käsitellään punamullalla

Toinen taas pelkästään näppärästi solmimalla

Toisesta saadaan valmis, kaunis aitta

Toisesta jää pieni suru, epäonniselle suuri haitta

Toinen näistä elää vuosikausia

Toinen saapuu luoksenne muistoissa

Toisesta saadaan monenlaisia koteja

Toisesta adressit pöydälle, useita on muuttujia

Kumman valitsisi?

PELKO

Näet, unohdat
Kosketat, vähenet
Kuitenkin jossain äänillä

Tai askelilla –
Kohistessa korvien äärellä
Kävelet kerran vielä

Ilman säröä, tarkoitusta
Ilman turhaa etsimistä
Kun löydät sen sieltä

Minne ihminen sen taskustaan pudotti –

Ja joskus enemmän tai vähemmän,
Toisinaan sitten taas aina
Olemme kuulolla

Peläten –
Että ikkunasta kuuluvalla huudolla
Onkin jokin merkitys

Apua

KAKSI KUOLEMAA

Laineilla vaarat, vaaroilla viehtymys
Viehtymyksellä paremmat sanat
Ja sanoilla parempi aika

Seinilläkin suu,
korvat, kaikki –
Kuristava käsi kohti nuorta ihoa

Veitsellä mielikuvitus, mielikuvituksella päätös
Päätöksellä varmuus
Ja varmuudella vapaus

Puhuvat puut,
peittelemätön keho –
Alhainen ruumiinlämpö

Puunsyillä pihka, pihkalla tuoksu
Tuoksulla keveys
Ja keveydellä uusi alku

Nyt enää pelkkä pimeys kannen alla,
kunnes silmäsi suljet –
Mullan keveä kosketus

Taivaalla kirkkaus, kirkkaudella valo
Valolla lohtu
Ja lohdulla parempi elämä