Leijailen läpi lohduttavan unisumun
Sinä pidät hikisestä kädestäni kiinni
Vuosien varrella aika vain katoaa
Mutta tiimalasin hiekka ei valunutkaan kokonaan
En näe mustasta peilistäni mitään
Mutta sinä taioit esiin jotain unohdusten saarilta
Jalkojemme paino laittaa ajatukset lentämään
Olisiko vielä aikaa jäädä aamuaurinkoon lepäämään
Kierrän, kaarran ja kadehdin sydämesi kiivautta
Tunnet minut läpikotaisin, toivottavasti surutta
Laitan oveni takalukkoon, jotta et enää karkaisi
Valot kiinni maailma loistaa ikkunasta kauniimmin
Rakkaudella lämmitetty huono valmisruoka jäähtyy
Sinä huumaat minut olemuksellasi raivonälissäsi
Suuni muodostaa lauseita äänettä läpi melusaasteen
Kaikki aika on tässä ja nyt, ennen huutavaa kiirettä huomiseen
Junan riipivä ääni kaikuu aseman läpi
Nahkatakin pinta on vesipisaroiden oma
Käsien voimattomuus pusertaa kehoa halaukseen
Ikävä jää iholle hengittämään palaten totuuteen uuteen
Ihmeet eivät aina tarkoita avaruusolioiden ilmestymistä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti