IHMINEN

Olen täysi

Rintakehä paisuu ilmasta

Pulssin haalistuessa hiljalleen

Äänet katoavat surutta

Olen sivullinen

Ihmisten takaraivojen keskellä

Kuulen kuinka nauru kirskahtaa

Jossain on oltava pakotie

Olen vaiennut

Siirtänyt maailmaa tuonnemmaksi

Katsonut kuinka suruni tilavuus muuttuu

Tämäkö täytyisi vielä sietää

Olen sydän

Joka tahtomattaan lyö ohi

Joka rakastaa lujasti ja luovuttamatta

Joka varhain ilmoittamatta pysähtyy

Olen minä

Pelkkä ihminen

Hajalla mutta avoinna

Hukassa päivämääriltä

Mutta en pelkää