MENNYT

Orpo mieli

Tyhjät seinät

Ovet lukossa

Paljon onnettomia

Nämä huoneet kuiskivat

Seinä huutaa väriä pintaansa

Minä seison surusta valkoisena

Itku painaa kyynelkanavan liipaisinta

Osa siirtyy toisaalle

Hänen kasvonsa kapenevat kapenemistaan

Luiden kalske soi ikkunan läpi

On pakko juosta jottei aika pysähtyisi

Huone 117

Lukkokaapillinen johtoja 

Joku kaipaa huutaen kotiinsa

Elomme ikävyys raastaa sydämiä rikki

Kuka meistä jää eloon

Kuka hukkuu ja vaipuu uneen

Kuka palaa pian takaisin

Kuka heittää viimeiset hyvästit

Onko yksikään meistä enää ennallaan?