UUVUTHAN KEHOLLENI

Miltä sinä näyttäisit nyt vuoden päästä

olisiko sinulla sama ilme edelleenkin

kulunut ja kaavoihin kangistunut

Kuka edes olet tänään —

kuristava käärme kaulallani  

vai punainen kuolattu lakana rispaantuneella pyykkinarulla

tai ehkä sittenkin itserakkautta halaava raiskattu maa

 Minun muurini kasvavat kasvamistaan

harjoittelevat itsemurhaa rikkaruohoille 

pahat katoaa, minä jään

mutta ne tekevät vastarintaa kirkuvan keltaisilla huulillaan

Näytät tyhjältä nojatuolissa  —

kirjan sivuilla ei lue edes sinun nimeäsi isolla kirjoitettuna

mutta minä laulan sinut iholleni

 sinä ihana katkeruus

Uuvuthan keholleni kauas pois