ANTAUTUMATTA

Mullassa ja maassa

sydänten vierellä

keuhkot täynnä ilmaa

saastaisesta pakkasesta

 Mielikuvia ihmisistä jäissä

naurattaisi ehkä, jos osaisi nauraa

mikä tämä maailma on 

jossa kärsimystä juhlitaan

 Ehkä minä vihaan

vihaan ja rakastan kuten aina ennenkin

vahvuuteni on rappeutumassa

luiden tilalla pelkkää sahanpurua

En osaa puolustautua

heikkous tuijottaa suoraan verenpunaisilla silmillään

ja luonnottomuuteni transsissa on raskasta jatkaa matkaa

Kun ei näe polkujen rajoja

keskellä päivää katuvalojen seassa

hulluus sielun peittämällä maaperällä 

Sitoudun tähän hetkeen täydellisesti, antautumatta