Arjen eksotiikkaa
kulman takana kalmanhajuinen työ
ja silmäpussejaan peittelevät toverit
kravateistaan silppuriin kuristuu
Olet kaunis
kun verisuonista voi lukea savun sankkuuden
ja stressin viiltävä kipu
sieluun asti ulottuu
Ja vasta kohtalonystävä kättään ojentaa
omia vapaitaan tarjoaa
ei kai ole elämää se
että paperiviillot hereillä pitävät
Ja tämä on kutsu käskyjen lomassa
mutta mikä loma, miten sen erottaa
vaihde silmään ja vapaita anomaan
vai hautaanko asti kantaa saa
risti ristiselässään kehräävää kehonsa keramiikkaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti