MITÄPÄ SE HYVEJÄÄ

Surree kai ne linnutki niitä puusta tippuneita poikasijjaan, 
niitä ikiomia untuvikkojaan,
mutta ku ihiminen surree,
se on musertavvaa ja väsynyttä itkuvirttä
ja se kestää helevetin pitkään. 
Tästä se alakaa.

Perinteinen yrittäminen pohojalta ylös 
päättyy ylleensä sannoihin "no mitäpä se hyvejää"
ja siihen on heleppo uskua, ku ei oo löytyny
sopivaa tillaisuutta päästä tästä mentaliteetista erroon
näillä katteuven ja katkeruuen levveysasteilla.

Monesti joku pallauttaa manalan maille uskollisesti
selekään hakaten ja sannoopi, että puukko se on
semmonen tavara millä henki lähtee,
mutta eipä se tappaminenkaan palakihe, ku mitäpä se hyvejää
linnaan joutua semmosesta hommasta.
Mutta kyllähän se, perkele, vituttaa ku naapurilla on isompi talo,
uuempi auto, helevetin palijo sievempi vaimo ja paliju pihalla.

Ja sitte ne perkeleet vielä aittaa rakentaa vieraille niillä
lottovoittorahhoillaan ja meillä on ikkuna mustana ihimisistä,
tietysti ku ollaan näin perheen kesken kattomassa tätä näytelmää
ku aamupalalla oltiin, sattumalta satuttiin kattomaan. 
Täyttä vouhotusta koko homma, saatana!

Mutta mitäpä se hyvejää tässä katteellisena naapuriinkaan kytätä,
ku toinen jalaka on jo ollu mullan alla vuosikymmeniä ja niin kai se 
tuo akkaki viimesiä henkosia vetelee, onhan tuo korissu jo 
viitisenkymmentä vuotta. Meleko pitkään piti tuotaki naamaa katella.

Vaan kyllä se niin korpiaa sisuksia tuo kaikki uuenlainen hömpötys,
ei suinkaan sitä ylypiäksi kannata ruveta kuitenkaan, sillä jos tuo iso nokka
pystyssä kulet tuolla kylillä vesisatteen sattuessa, niin hukut sinä polonen.

Mutta mitäpä se hyvejää tässä narista, kuollaan sitä kohta kuitenkin
ja sitä päivämäärää ei voi merkitä kalenterriin, ellei iteltään ota nirriä pois.
Eipästä arkussa ennää palijo vieraitakkaan valita hautajaisfarssiin,
vaan olokoonpa se niin sitte. Eipä tuo haitanne.

Mutta kyllä sitä arkun värin vois näin elollaan vielä valita,
mitenkä se ois tuommonen musta,
vaikka mitäpä se sitte ennää hyvejää
minkä värinen se siellä maan alla on?