Heikkona sisukkaasti salassa
Väärät haaveet mustassa salkussa
Inhonväristyksiä, pelkoa iholla
Ääniä ja ristiriitaa sammaleen alla piilossa
Sydän lyö kiivasta tahtia väärää
Aivan liian äkkiä, pian pysähtyy pyytämättä
Tahtoisi tämä mies vettenselälle kellumaan
Tahtoisi vihdoin turhuuden tuomioon hukkua
Ja hän tahtoisi niin kovasti, että järki salpautuu
Tahtoisi korjata, rakentaa uudestaan ja palata takaisin
Tahtoisi saavuttaa sinun kirkkaimman tähtesi taivaalta
Tahtoisi kuun sylissä hymyillen viimeiset sanansa lausua -
Mutta suru päätti päättää tarinan toisin
Eikä helvetti helpota käsittelemättä
Eikä sielun kertoja sanojaan säästä
Mutta suru päätti päättää tarinan toisin -
Ja kulkurin lopulta väärään osoitteeseen osoitti
Pieksi, halusi tappaa, ruoski lauseillaan lopettamatta
Vihasi, niin kovin vihasi, silmissään säkenöivät salamat
Vihasi itseään, sinua, meitä, koko maailmankaikkeutta
Mutta suru itsessään on vihaakin sakeampi
Mutta sinussa se on vieläkin sisukkaasti salassa
Vettenselät peittona ja sinä siellä pelottomana
Inhonväreet iholla suuria pelkoja uhmakkaasti vastassa
Mutta sinä olet minun suruni soturi
minun vereni sinusta virtaavi veden lailla
sinua ilman ei minuakaan olisi -
Sinä olet minut suruni soturi
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti