Unien varjot levällään pitkin seiniä
Sydän pumppaa kylmää hikeä ohimoille
Mielen peikko pahalainen käy irvistelemään -
Jää kehon voimakenttä kiinni kylmään asfalttiin
Sininen kiperä hetki kasvoilla kiipeää kohti hiusrajaa
On ihmisellä vielä pieni tovi aikaa katkerasti hymytä
Ja vaikkei tämän taivaan alla olekaan hymyiltävää -
On oltava pahalle kitkerästi surunaamion takaa mieliksi
Väärät laulut ilakoivat ihoillamme
kuten omatekemät arvet tanssien pitkin vartaloa
niissä on aarrekartta kohti haaleaa keinotekoista onnea
ja usva piirtyy kehoissamme pitkin säntillisiä ääriviivoja
Tuletko auttamaan minua
olen pelokas ja pääni on väärässä
ei paha seuraa, mutta mieli sanoo muuta
joku näitä muistoja takaraivostani raivona hamuaa
Ja kuka tätä minun lopullista kuoppaani kaivaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti