Tunkkaisuus vie hapen ulottumattomiin
Se sikiää suoraan teidänkin sieraimiin
Jalkani valahtavat pelosta kuin kypsä spagetti
Näinkö tämä elokuva meitä elämään opetti
Kylä kasvattaa sairauksiaan tunnepintojemme alla
Saalistaa ahneesti orpoja yksilöitä pois maailmalta
Ovi sulkeutuu ja kello karjahtaa jo kahtatoista
Värit häipyy ja kanavat katoaa, eipä enää ole samanlaista
Heikko sisin kaivaa raivokkaasti kuoppaa paetakseen
Ei riitä toisilla sääliä hälle, vaikka välittääköhän tuo lie
Kuka hullu nyt ojentaisi kättään auttaakseen
Kun oma saapas jo uppoaa lantalietteeseen
Täällä meissä kiittämättömyys kasvaa ja itää
Länsi taipuu jo pian veikeästi väärinpäin etelään
Luoteesta ne luonteet pian kiljuvaa kipua verestää
Haava umpeutuu, eikä ihmisestä jäljellä enää ole mitään
Mutta mitä sitten tehdään kun tuo televisio sammuu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti