Kenen
syliin joudat nyt
Kun
kiireiltäsi vahdin varastit
Kuka
huolehtii sinusta nyt
Kun
kaikelta pohjan itsekkäästi viettelit
Paranitko
oikeasti
Vai
vahditko neuroottisesti ovesi takana vaanivaa
Ja
kuten kerroit;
sinua
pelotti istua parvekkeesi kovalla linnunpaskaisella penkillä –
Ilman
valoja kädet nyrkissä
Kuka
vahtii minua nyt
Kun
varas ei edes kiittänyt
Kuka
neuvoa antaisi nyt
Kun
maailmaa ikävöidä en uskaltanut
Veitkö
omasi pois –
Paitaani
myöten
Annoitko
meidätkin pois
Happamilta
maistuvia muistoja syöden
Pyytäisin
sinulta takaisin sen sitruunan
Jos
en kauaksi sinusta kasvaisikaan
Palauttaisi
en koskaan
Kiittäisi
en lainkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti