Heräät sängystä, joka
on vieras
Peilistä katsoo
tuntematon hahmo
Katsot käsiäsi kuin
televisioruudun läpi
Kuka olet, mikä on totta,
rikkoutuuko lasit oikeasti
Rajat häipyvät kehosta
Ilma hengittää itseään
Sinä olet monena ja
samalla yksin
Mieli mustelmilla ja itse
niin hauraana
Yhden osan kasvot kuin
nauravalla
Toisen taas itkusta
väärällään
Kolmas näkee
kalansilmälinssin läpi todellisuuden
Neljäs on suunniltaan
raadollisesta raivosta
Palasia siellä täällä,
kuin usvaa jota ei tunne
Vääriä ja niin
sopimattoman vinoja
Teräviä ja hulluja,
heikkoja muistikuvia
Niin pistäviä ja
vaarallisen pahoja
Vailla sinua, kehoasi joka
kannattelee läpi myrskyjen
Ja vaikka yhtenä kiinni
sinussa ovatkin
Muttet tiedä, tunne edes
kaikkia puolia
Pelottaa, mikä aisti
seuraavaksi vääristyy
Onko kosketus totta vai
harhaa
Epätodellisuuden
hapuillessa ääntä varmaa
Sellaista, joka
palauttaisi takaisin tuttuun maisemaan
Turvaan mielen
muistikuvilta, jotka johtavat harhaan
Kuka seuraavaksi puhuukaan
aamulla?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti